[ edellinen ] [ Sisällys ] [ 1 ] [ 2 ] [ 3 ] [ 4 ] [ 5 ] [ 6 ] [ 7 ] [ 8 ] [ 9 ] [ 10 ] [ 11 ] [ 12 ] [ 13 ] [ 14 ] [ 15 ] [ A ] [ seuraava ]
Tämä kappale tarjoaa tavallisille käyttäjille perustietoa Debian käyttöjärjestelmästä. Virallista tietoa löydät seuraavista oppaista:
Debian Policy Manual
Debian Developer's Reference
Debian New Maintainers' Guide
Nämä on listattu kappaleessa References, Kohta 15.1.
Jos etsit yleisluontoisempia selityksiä ja esimerkkejä, katso lukua Debianin pakettienhallinta, Luku 6 tai muita relevantteja lukuja.
Tämä luku perustuu "Debian FAQ" -oppaaseen. Debian-ylläpitäjien alkuun pääsemisen helpottamiseksi ohjeiden järjestystä on muutettu huomattavasti
Debiania varten pakatut ohjelmat ovat saatavissa FTP:llä tai HTTP:llä
jokaiselta Debianin
peilipalvelimelta jostain hakemistopuusta.
Seuraavat hakemistot löytyvät jokaiselta Debianin peilipalvelimelta hakemiston
debian alta.
dists/:
Tässä hakemistossa ovat "jakeluversiot" ja täältä hakeminen oli ennen
kanoninen tapa saada tarjolla olevia Debianin julkaisuversioiden paketteja.
Joitain vanhoja paketteja sekä tiedostot Contents-*.gz ja
Packages.gz löytyvät vielä täältä.
pool/:Debianin julkaisuversioiden kaikkien pakettien uusi fyysinen sijainti.
tools/:DOS-apuohjelmia käynnistyslevykkeiden tekemiseen, kiintolevyn osiointiin, tiedostojen pakkaamiseen ja purkamiseen sekä Linuxin käynnistämiseen
doc/:Debianin perusdokumentaatio, kuten FAQ (usein kysytyt kysymykset), ohjeet ohjelmavirheiden ilmoittamiseen, jne.
indices/:Tiedosto pakettien ylläpitäjistä ja override-tiedostot.
project/:Lähinnä ohjelmakehittäjille tarkoitettua materiaalia, kuten:
project/experimental/:Tämä hakemisto sisältää paketit ja apuohjelmat, joita kehitetään edelleen ja jotka ovat vielä alfa-testausvaiheessa. Näitä paketteja ei tulisi käyttää, koska ne voivat olla vaarallisia ja haitallisia jopa kokeneimmille käyttäjille.
project/orphaned/:Paketit, jotka niiden ylläpitäjä on hylännyt, ja jotka on poistettu jakelusta.
Normaalisti dists hakemistossa on kolme Debianin jakeluversiota.
Niiden nimet ovat stable (vakaa), testing
(testattava) ja unstable (epävakaa) jakelu. Joskus siellä oli
myös frozen (jäädytetty) jakeluversio (joka nykyään on vain
testing-version tietty kehitysvaihe). Kukin jakeluversio on määritelty
symbolisena linkkinä koodinimellä varustettuun hakemistoon
dists-hakemistossa.
stable-jakeluversioon, Debian Sarge (3.1r0), lähetetyt paketit
tallennetaan stable-hakemistoon (joka on symbolinen linkki
hakemistoon sarge/).
stable/main/: Tässä hakemistossa ovat pakettien uusimpaan
viralliseen Debian-jakeluun kuuluvat versiot.
Nämä paketit ovat kaikki vapaita, mikä tarkoittaa että ne noudattavat Debianin vapaiden
ohjelmistojen ohjeistoa (DFSG). (Ohjeisto löytyy myös paketin
debian-doc asentamana hakemistosta
/usr/share/doc/debian/social-contract.txt.)
stable/non-free/: Tässä hakemistossa olevat paketit eivät ole
vapaita DFSG:n määritelmän mukaan.
Joidenkin pakettien lisenssit esimerkiksi kieltävät kaupallisen levityksen. Toisia taas saa levittää eteenpäin, mutta ne ovat maksullisia julkisohjelmia.
stable/contrib/: Tässä hakemistossa olevat paketit ovat itse
vapaita DFSG:n mukaisesti, mutta ovat riippuvaisia jostain paketista, joka
ei ole vapaa.
Ylläolevien sijaintien lisäksi fyysiset paketit sijaitsevat nykyään
hakemistossa pool (pool-hakemisto,
Kohta 2.1.10).
stable-jakelun tämänhetkiset ongelmat raportoidaan verkkosivulla
Stablen
ongelmat.
testing-jakeluversioon, Debian Etch, lähetetyt paketit
tallennetaan testing-hakemistoon (joka on symbolinen linkki
hakemistoon etch/), kun niitä on jonkin aikaa testattu
unstable-jakelussa. Fyysiset paketit sijaitsevat nykyään
hakemistossa pool (pool-hakemisto,
Kohta 2.1.10). testing/-hakemistossa on myös alihakemistot
main, contrib ja non-free, jotka
vastaavat stable/-jakelun alihakemistoja.
Näistä paketeista tulee aina olla sama versio kaikilla laitearkkitehtuureilla,
joilla ne on käännetty ja pakettien tulee olla asentuvia. Niissä tulee myös
olla vähemmän julkaisukriittisiä virheitä kuin unstable-jakelussa
olevissa versioissa. Tällä pyritään siihen, että testing-jakelu
olisi aina lähes valmis julkaisuversiokandidaatti. Lisää tietoa
testausmekanismeista on sivulla http://www.debian.org/devel/testing.
testing-jakelun tilasta kerrotaan seuraavilla sivuilla:
unstable-jakeluversioon, jonka nimi on aina "Sid",
lähetetyt paketit tallennetaan unstable-hakemistoon (joka on
symbolinen linkki hakemistoon sid/), kun ne kopioidaan
Debian-arkistoon. Paketit pysyvät hakemistossa kunnes ne siirretään
testing/-hakemistoon. Fyysiset paketit sijaitsevat nykyään
hakemistossa pool (pool-hakemisto,
Kohta 2.1.10). unstable/-hakemistossa on myös alihakemistot
main, contrib ja non-free, jotka
vastaavat stable/-jakelun alihakemistoja.
unstable-jakelu on vedos uusimmasta kehitysversiosta. Käyttäjät ovat tervetulleita testaamaan ja käyttämään näitä paketteja, mutta paketit eivät välttämättä ole kovin valmiita. unstable-jakelun käytön etu on se, että käytössäsi on aina Debian-projektin uusin versio; haittapuoli on se, että jos jokin hajoaa, olet omillasi.
unstable-jakelun virheiden tilaa raportoidaan verkkosivulla
Unstablen
ongelmat.
Kun testing-jakelu on tarpeeksi hyvässä kunnosssa, se jäädytetään,
mikä tarkoittaa ettei siihen hyväksytä enää uutta koodia, vaan ainoastaan
mahdollisia virheiden korjauksia. Tällöin myös luodaan uusi testing-hakemisto
dists-hakemistoon ja sille annetaan uusi koodinimi. Jäädytettyä
jakeluversiota testataan muutaman kuukauden ajan muuttaen ja testaten sitä
vuorotellen "testisykleissä".
Jäädytetyn jakelun yhteydessä pidetään kirjaa pakettien virheistä, jotka voivat viivästyttää paketin julkaisua tai estää koko jakelun julkaisun. Kun virheiden määrä laskee alle hyväksyttävän enimmäismäärän, jäädytetystä jakelusta tulee uusi stable, se julkaistaan ja edellinen vakaa jakelu jää käytöstä (ja se siirretään arkistoon).
Fyysiset hakemistonimet dists-hakemistossa, kuten
sarge/ ja etch/, ovat vain "koodinimiä".
Kun Debianin jakelu on kehitysvaiheessa, sillä ei ole versionumeroa vaan
koodinimi. Näiden koodinimien tarkoituksena on tehdä Debianin jakeluiden
peilaamisesta helpompaa. (Jos todellisen hakemiston kuten
unstable:n nimi vaihtuisi yhtäkkiä stable/:ksi,
paljon tavaraa tarvitsisi turhaan ladata uudestaan.)
Tällä hetkellä stable/ on symbolinen linkki hakemistoon
sarge/ ja testing/ on symbolinen linkki hakemistoon
etch/. Tämä tarkoittaa, että Sarge on tämänhetkinen
vakaa jakeluversio ja Etch on tämänhetkinen testattava
jakeluversio.
unstable/ on pysyvä linkki hakemistoon sid/, koska
epävakaa jakeluversio on aina nimeltään Sid.
Seuraavat koodinimet on jo käytetty: "Buzz" versiolle 1.1, "Rex" versiolle 1.2, "Bo" versiolle 1.3.x, "Hamm" versiolle 2.0, "Slink" versiolle 2.1, "Potato" versiolle 2.2, "Woody" versiolle 3.0 ja "Sarge" versiolle 3.1.
Tähän mennessä kaikki koodinimet ovat Pixarin elokuvasta Toy Story.
Buzz (Buzz Lightyear) oli avaruusmies,
Rex oli tyrannosaurus,
Bo (Bo Peep) oli lampaista huolehtiva tyttö,
Hamm oli säästöpossu,
Slink (Slinky Dog) oli lelukoira,
Potato oli Mr. Potato Head -nukke,
Woody oli karjapaimen,
Sarge oli vihreiden muovisotilaiden johtaja,
Etch (Etch-a-Sketch) oli piirtolelu,
Sid oli naapurin poika, joka hajotti leluja.
pool-hakemisto
Aikaisemmin paketit olivat dists-hakemiston alihakemistoissa sen
mukaan mihin jakeluversioon ne kuuluivat. Tästä aiheutui erinäisiä ongelmia,
muun muassa suuria latausmääriä peilipalvelimilla, kun suuria muutoksia
tehtiin.
Nykyään paketit pidetään suuressa "altaassa", joka on organisoitu lähdekoodipakettien nimien mukaan. Jotta allas olisi hallittavissa, se on jaettu osaston (main, contrib ja non-free) ja lähdekoodipaketin nimen ensimmäisen kirjaimen mukaan alihakemistoihin. Näissä hakemistoissa on useita tiedostoja: binääripaketit jokaiselle laitearkkitehtuurille ja lähdekoodipaketit, joista binääripaketit on käännetty.
Kunkin paketin sijainti löytyy komennon apt-cache showsrc
paketin-nimi tulosteen riviltä "Directory:".
Esimerkiksi apache-ohjelman paketit löytyvät hakemistosta
pool/main/a/apache/. Koska lib*-nimisiä paketteja on
niin paljon, niitä käsitellään hieman eri tavalla. Esimerkiksi
libpaper-paketit ovat hakemistossa
pool/main/libp/libpaper/.
Jotkin ohjelmat, kuten apt, käyttävät
dists-hakemistoja edelleen tiedostojen indeksoimiseen.
Normaalisti käyttäjän ei tarvitse huolehtia näistä, sillä uudempi
apt -ohjelma ja luultavasti myös vanhempi
dpkg-ftp-ohjelma hoitavat kaiken automaattisesti. Lisätietoa
löytyy dokumentista RFC:
implementation of package pools.
Kun nykyistä Sidiä ei ollut, Debianin arkistosivuston organisoinnissa oli yksi
suuri ongelma: oletuksena oli, että kun arkkitehtuuri lisättiin sen hetkiseen
unstable/-hakemistoon, se julkaistaisiin kun kyseisestä jakelusta
tulisi uusi stable. Monien arkkitehtuurien kohdalla näin ei
käynyt ja hakemistoja piti siirtää julkaisun aikaan. Tämä oli
epäkäytännöllistä, koska siirto kulutti paljon siirtokapasiteettia.
Arkiston ylläpitäjät kiersivät ongelmaa useita vuosia laittamalla
julkaisemattomien arkkitehtuurien binääreitä erityiseen hakemistoon nimeltä
sid. Kun jokin arkkitehtuuri julkaistiin ensimmäisen kerran, sen
hetkisestä stable/-hakemistosta oli linkki hakemistoon
sid/ ja siitä eteenpäin binäärit luotiin normaalisti
unstable/-hakemistoon. Tämä malli oli käyttäjille jossain määrin
hämmentävä.
Siirryttäessä pakettialtaisiin (katso pool-hakemisto, Kohta 2.1.10)
Woody-julkaisuversion kehityksen aikaan, binääripaketteja alettiin säilyttää
kanonisessa paikassa altaassa riippumatta jakelusta. Tällöin version julkaisu
ei enää aiheuta suuria latausmääriä (vaikka kehityksen aikana
siirtokapasiteetin kulutus onkin suurempaa).
incoming/-hakemistossa.
Palvelimelle ladatut paketit laitetaan hakemistoon http://incoming.debian.org/, kun
on ensin tarkistettu, että ne todella tulevat joltain Debian-kehittäjältä. (Ne
laitetaan alihakemistoon DELAYED, jos lataaja ei ole kyseisen
paketin ylläpitäjä (ns. Non-Maintainer Upload eli NMU).) Kerran päivässä
paketit siirretään hakemistosta incoming/ hakemistoon
unstable.
Hätätilanteessa saatat haluta asentaa paketteja hakemistosta
incoming/ jo ennen kuin ne ehtivät hakemistoon
unstable/.
Uusimpia Debian-jakeluita säilytetään debian-hakemistossa
jokaisella Debian-peilipalvelimella, kun
taas vanhempien Debian-jakeluiden, esimerkiksi Slinkin, arkistoja säilytetään
osoitteessa http://archive.debian.org/ tai
hakemistossa debian-archive Debianin peilipalvelimilla.
Vanhemmat testing- ja unstable-paketit löytyvät
osoitteesta http://snapshot.debian.net/.
Jokaisen päähakemistopuun (dists/stable/main,
dists/stable/contrib, dists/stable/non-free,
dists/unstable/main, jne.) sisällä binääripakettien kuvaukset ovat
alihakemistoissa, joiden nimet kertovat laitearkkitehtuurin, jota varten
paketit on käännetty.
binary-all/ paketeille, jotka ovat riippumattomia
arkkitehtuurista. Tällaisia ovat esimerkiksi Perl-skriptit ja puhdas
dokumentaatio.
binary-alusta/ paketeille, joita voi suorittaa tietyllä
alustalla.
Huomaa, että todelliset binääripaketit eivät nykyään enää ole näissä
hakemistoissa vaan päätason pool-hakemistossa. Indeksitiedostot
(Packages ja Packages.gz) on jätetty hakemistoihin
taaksepäin yhteensopivuuden takaamiseksi.
Lista tuetuista laitearkkitehtuureista löytyy kunkin jakeluversion
julkistusmuistiosta (stable,
testing).
Debian-systeemin kaikkien osien lähdekoodi on sisällytetty järjestelmään. Lisäksi useimpien järjestelmän ohjelmien lisenssi vaatii, että niiden lähdekoodia levitetään ohjelman mukana tai että ohjelman mukana kerrotaan kuinka lähdekoodin voi saada.
Yleensä lähdekoodeja pidetään joko source-hakemistoissa, jotka
sijaitsevat kaikkien arkkitehtuurispesifisten binäärihakemistojen rinnalla, tai
nykyään pool-hakemistossa (Kts. pool-hakemisto, Kohta 2.1.10). Hakeaksesi
paketin lähdekoodin tuntematta Debian-arkiston rakennetta, käytä komentoa
apt-get source paketin-nimi.
Jotkin paketit, esimerkiksi pine, ovat saatavissa ainoastaan
lähdekoodipakettina lisenssirajoitusten takia. (Äskettäin Pinen asennusta
helpottamaan on luotu paketti pine-tracker.) Kappaleissa Paketin sovittaminen
stable-järjestelmään, Kohta 6.4.10 ja Packaging, Kohta 13.10 kerrotaan
tavoista kääntää paketti manuaalisesti.
Hakemistoissa contrib ja non-free olevien,
muodollisesti Debian-järjestelmään kuulumattomien, pakettien lähdekoodi saattaa
olla saatavissa tai sitten ei.
Paketit yleensä sisältävät kaikki joidenkin tiettyjen komentojen tai ominaisuuksien toteuttamiseen tarvittavat tiedostot. Debian-paketteja on olemassa kahdenlaisia:
Binääripaketteja, jotka sisältävät suoritettavia tiedostoja,
asetustiedostoja, man/info-ohjesivuja, tekijänoikeustietoja ja muuta
dokumentaatiota. Näitä paketteja levitetään Debianin omassa
arkistointiformaatissa (kts. Debian-pakettien
formaatti, Kohta 2.2.2). Ne tunnistaa yleensä
.deb-tiedostopäätteestä. Binääripaketit voi purkaa
Debian-apuohjelmalla dpkg, jonka yksityiskohtaisemmat ohjeet
löytyvät sen ohjesivulta.
Lähdekoodipaketteja, jotka sisältävät lähdekoodipaketin
sisällön kuvaavan .dsc-tiedoston (kertoo myös seuraavien
tiedostojen nimet), tar-formaatissa olevan ja gzip-pakatun, alkuperäisen ja
muuttamattoman lähdekooditiedoston .orig.tar.gz, sekä yleensä
.diff.gz-tiedoston, joka sisältää alkuperäiseen lähdekoodiin
Debiania varten tehdyt muutokset. Apuohjelmalla dpkg-source voi
pakata ja purkaa Debian-lähdekoodipaketteja. Tarkemmat ohjeet löytyvät
ohjelman ohjesivulta.
Ohjelmia asennettaessa pakettienhallintajärjestelmä käyttää pakettien
ylläpitäjien asettamia "riippuvuuksia". Nämä riippuvuudet kuvataan
jokaisen paketin mukana olevassa control-tiedostossa. Esimerkiksi
GNU C-kääntäjän sisältävä paketti (gcc) on riippuvainen paketista
binutils, joka sisältää linkittäjän ja kokoajan. Jos käyttäjä
yrittää asentaa paketin gcc asentamatta ensin pakettia
binutils, pakettienhallintajärjestelmä (dpkg) pysähtyy ja tulostaa
virheilmoituksen jossa se kertoo tarvitsevansa myös paketin
binutils. Käyttäjän on kuitenkin mahdollista ohittaa tämä
toiminnallisuus (kts. dpkg(8)). Lisätietoja löytyy alta
kappaleesta Pakettien riippuvuudet, Kohta 2.2.8.
Debianin paketointityökaluja voidaan käyttää
pakettien tai niiden osien hallintaan ja muunteluun,
pakettien osiin jakamiseen, jos on tarve siirtää niitä rajallisen kokoisella tallennusmedialla kuten levykkeillä,
kehittäjien apuna pakettiarkistoa rakennettaessa ja
pakettien asentamiseen etänä Debianin arkistosivustolta.
Debianin "paketti" eli pakattu tiedosto sisältää tiettyyn ohjelmistoon tai toisiinsa liittyviin ohjelmiin kuuluvia suoritettavia tiedostoja, ohjelmakirjastoja ja dokumentaatiota. Yleensä Debianin pakettien tiedostopääte on .deb. [1]
Debianin binääripakettien sisällön formaatti on kuvattu ohjesivulla
deb(5). Koska pakettien tämä sisäinen formaatti saattaa vaihtua
(Debianin julkaisuversioiden välillä), käytä aina ohjelmaa
dpkg-deb(1) .deb-tiedostojen muuttamiseen.
Ainakin Sarge-jakelussa kaikkia Debian-paketteja on voinut käsitellä Unixin
peruskomennoilla ar ja tar, vaikka
dpkg-komennot eivät olisi käytettävissä.
Debian-pakettien tiedostonimet noudattavat seuraavaa käytäntöä:
foo_ver-muut_ark.deb
jossa, yleensä, foo on paketin nimi, ver on ohjelman versionumero, muut on Debian-version muutosnumero ja ark kohdelaitearkkitehtuuri. Pakettien nimiä on tietysti helppo muuttaa. Tiedoston tiedostonimi todella sisältämän paketin saat selville komennolla:
dpkg --info tiedostonimi
Debian-version muutosnumeron määrittää Debian-kehittäjä, tai kuka tahansa paketin paketoi. Muutosnumeron muuttaminen yleensä merkitsee, että paketointitapa on jollain tavalla muuttunut.
Paikallisen ylläpitäjän muokattaviksi tarkoitettuja tiedostoja säilytetään
hakemistossa /etc/. Debianin politiikka on, että kaikki
paikallisesti muokattavien tiedostojen muutosten tulee säilyä pakettien
päivityksessä.
Jos paikallisesti muokattavan tiedoston oletusversio toimitetaan paketissa itsessään, tiedosto listataan "asetustiedostona". Pakettienhallintajärjestelmä ei kysymättä ylläpitäjän lupaa päivitä asetustiedostoja, joita ylläpitäjä on edellisen asennuksen jälkeen muokannut. Toisaalta, jos ylläpitäjä ei ole muokannut asetustiedostoa, se päivitetään muun paketin mukana. Lähes aina tämä on toivottavaa ja siksi asetustiedostoihin tehtävät muutokset kannattaa minimoida.
Pakettiin kuuluvat asetustiedostot voi listata ajamalla seuraavan komennon.
dpkg --status paketti
Lista löytyy riviltä: "Conffiles:".
Lisätietoja asetustiedostoista löytyy dokumentista Debian Policy Manual kappaleesta "Configuration files". (Kts. References, Kohta 15.1).
Debianin ylläpitoskriptit ovat suoritettavia komentotiedostoja, jotka ajetaan
automaattisesti ennen tai jälkeen paketin asennuksen. Nämä tiedostot yhdessä
control-nimisen tiedoston kanssa muodostavat Debian-paketin
"hallintaosion" (control section).
Ylläpitotiedostoja ovat:
Tämä skripti suoritetaan ennen kuin Debian-paketin (.deb/) purkamista. Monet "preinst"-skriptit pysäyttävät päivitettäviin paketteihin liittyvät ajossa olevat palvelut kunnes asennus tai päivitys on valmis (eli "postint"-skripti on onnistuneesti suoritettu).
Tämä skripti tyypillisesti saattaa loppuun kaikki paketin tarvitsemat asetusten määrittelyt sen jälkeen, kun Debian-paketti (.deb) on purettu. Usein "postinst"-skriptit pyytävät käyttäjältä syötteitä ja varoittavat käyttäjää siitä, että jos tämä hyväksyy oletusasetukset, hänen tulisi muistaa määrittää asetukset myöhemmin tarvittaessa uudelleen. Monet "postinst"-skriptit myös suorittavat tarvittavat komennot pakettiin liittyvien palveluiden käynnistämiseksi asennuksen tai päivityksen jälkeen.
Tämä skripti tyypillisesti pysäyttää kaikkien pakettiin liittyvät taustaohjelmat. Skripti suoritetaan ennen pakettiin liittyvien tiedostojen poistamista.
Tämä skripti tyypillisesti muokkaa pakettiin liittyviä linkkejä ja muita tiedostoja tai poistaa paketin luomia tiedostoja. (Kts. myös Virtuaaliset paketit, Kohta 2.2.7.)
Nykyään kaikki hallintatiedostot löytyvät hakemistosta
/var/lib/dpkg/info. Pakettiin foo liittyvien
tiedostojen nimi alkaa "foo" ja niiden tiedostopääte on
"preinst", "postinst", jne. Samassa hakemistossa oleva
tiedosto foo.list listaa kaikki paketin foo kanssa
asennetut tiedostot. (Huomaa, että näiden tiedostojen sijainti on ohjelman
dpkg määrittelemä ja saattaa muuttua.)
Jokaiselle Debian-paketille annetaan jakelun ylläpitäjien toimesta prioriteetti auttamaan pakettienhallintajärjestelmää. Prioriteetteja ovat:
Required-paketit (vaadittavat) tarvitaan, jotta järjestelmä toimii oikein.
Tähän sisältyvät kaikki työkalut, joita tarvitaan järjestelmän vikojen
korjaamiseen. Näitä paketteja ei tule poistaa tai järjestelmä saattaa hajota
niin ettei edes ohjelmaa dpkg voida käyttää aiemman tilanteen
palauttamiseen. Järjestelmä, jossa on ainoastaan Required-paketit on
luultavasti riittämätön useimpiin tarkoituksiin, mutta mahdollistaa
ylläpitäjälle järjestelmän käynnistämisen uudelleen ja uusien ohjelmien
asentamisen.
Important-paketit (tärkeät) tulisi löytyä jokaisesta Unixin kaltaisesta järjestelmästä.
Muilla paketeilla, joita ilman järjestelmä ei toimi hyvin tai ole käyttökelpoinen, on tämä prioriteetti. Tämä ei sisällä Emacsia, X11:sta tai TeX:ä tai mitään muuta suurta ohjelmaa. Nämä paketit tarjoavat vain perusrakenteen.
Standard-paketit (vakio) ovat tavallisia kaikissa Linux-järjestelmissä ja sisältävät melko pienen, mutta ei liian rajoitetun komentoriviltä käytettävän järjestelmän.
Nämä paketit asennetaan oletuksena, jos käyttäjä ei valitse mitään muuta. "Standard" ei sisällä monia suuria ohjelmia, mutta sisältää Emacsin (joka on paremminkin osa systeemin perustaa kuin ohjelma) ja kohtuullisen osajoukon TeX:stä ja LaTeX:stö (jos tämä on mahdollista ilman X:ää).
Optional-paketit (valinnaiset) sisältävät kaiken sen, mitä käyttäjä saattaisi haluta asentaa, vaikkei ohjelmia tuntisikaan, jos hänellä ei ole mitään erityisvaatimuksia.
Tämä sisältää X11:sta, täyden TeX-jakelun ja paljon ohjelmia.
Extra-paketit joko ovat yhteensopimattomia jonkin korkeamman prioriteetin paketin kanssa, ovat tarpeettomia käyttäjille, jotka eivät niitä tunne, tai niillä on erityisvaatimuksia, joiden takia ne eivät saa prioriteettia "Optional".
Huomaa erot pakettikuvauksissa seuraavien välillä: "Priority:
required", "Section: base" ja "Essential: yes".
"Section: base" tarkoittaa, että paketti asennetaan ennen kaikkea
muuta uudessa järjestelmässä. Useimmilla "Section: base"-paketeilla
on "Priority: required" tai ainakin "Priority: important"
ja monet niistä on merkitty tunnisteella "Essential: yes".
"Essential: yes" tarkoittaa, että poistettaessa pakettia
järjestelmästä pakettienhallintaohjelmalle kuten dpkg täytyy antaa
ylimääräinen pakotusvalitsin, jotta poisto onnistuu. Esimerkiksi paketeilla
libc6, mawk ja makedev on
"Priority: required" ja "Section: base", mutta ei
tunnistetta "Essential: yes".
Virtuaalinen paketti on yleinen nimi, jolla tarkoitetaan mitä tahansa yhtä
pakettia joukosta paketteja, jotka kaikki tarjoavat saman
perustoiminnallisuuden. Esimerkiksi ohjelmat tin ja
trn ovat molemmat tarkoitettu uutisryhmien lukemiseen ja niinpä
kumpi tahansa niistä täyttää sellaisen ohjelman tarpeen, joka toimiakseen
vaatii, että järjestelmässä on uutisryhmien lukuohjelma. Näin ollen molempien
ohjelmien sanotaan tarjoavan virtuaalisen paketin nimeltä
news-reader (uutislukija).
Vastaavasti monet paketit kuten exim, exim4,
sendmail ja postfix tarjoavat toiminnallisuuden
sähköpostin välitykseen. Niinpä sanotaan, että ne tarjoavat virtuaalisen
paketin mail-transport-agent (sähköpostin välitysohjelma). Jos
mikä tahansa niistä on asennettuna, tämän virtuaalisen paketin olemassaolo
riittää ohjelmalle, jolle on määritelty riippuvuus sähköpostin
välitysohjelmaan,
Jos systeemiin on asennettuna useampia paketteja, jotka tarjoavat saman
virtuaalisen paketin, järjestelmän ylläpitäjä voi valita yhden näistä
ensisijaisesti käytettäväksi. Valinta tehdään komennolla
update-alternatives, joka on tarkemmin kuvattu kappaleessa Vaihtoehtoiset komennot, Kohta
6.5.3.
Debianin pakettienhallintajärjestelmä käyttää riippuvuusilmoituksia, joilla ilmaistaan, että toimiakseen oikein tai paremmin paketti vaatii, että jokin toinen paketti on asennettuna.
Paketti A riippuu (Depends) paketista B, jos B:n tulee ehdottomasti olla asennettuna, jotta A olisi käyttökelpoinen. Joissain tapauksissa A ei ole riippuvainen ainoastaan B:stä, vaan jostain tietystä B:n versiosta. Tällaisessa tapauksessa riippuvuus määritellään yleensä alarajana, joka tarkoittaa, että myös B:n uudemmat versiot kelpaavat.
Paketti A suosittelee (Recommends) pakettia B, jos paketin ylläpitäjä arvelee, että suurin osa käyttäjistä ei halua pakettia A ilman jotain paketin B tarjoamaa toiminnallisuutta.
Paketti A ehdottaa (Suggests) pakettia B, jos B sisältää pakettiin A liittyviä tiedostoja tai parantaa sen toiminnallisuutta. Sama riippuvuus ilmaistaan ilmoittamalla, että paketti B parantaa (Enhances) pakettia A.
Paketti A törmää (Conflicts) paketin B kanssa, kun A ei toimi kunnolla, jos B on asennettuna. Tämän riippuvuuden yhteydessä usein määritellään riippuvuus "korvaa".
Paketti A korvaa (Replaces) paketin B, kun B:n asentamat tiedostot poistetaan tai korvataan A:n tiedostoilla.
Paketti A tarjoaa (Provides) paketin B, kun kaikki B:n toiminnallisuus ja tiedostot sisältyvät A:han.
Tarkempia tietoja näiden termien käytöstä löytyy dokumenteista Packaging Manual ja Policy Manual.
Huomaa, että ohjelmissa dselect ja aptitude voi
tarkemmin määrätä riippuvuuksilla Recommends ja
Suggests merkittyjen pakettien asennusta kuin ohjelmassa
apt-get, joka vain asentaa kaikki
Depends-vaatimuksella merkityt paketit ja jättää
Recommends- ja Suggests-merkityt paketit
asentamatta. Molempien ohjelmien uudemmat versiot pohjautuvat APT:iin.
dpkg aina määrittää paketin asetukset ennen kuin se määrittää
paketista riippuvan toisen paketin asetukset. Normaalisti dpkg
kuitenkin purkaa paketit satunnaisessa järjestyksessä, johon ei vaikuta
pakettien väliset riippuvuudet. (Purkuprosessi koostuu tiedostojen paketista
purkamisesta ja niiden siirtämisestä oikeisiin paikkoihin. Kuitenkin, jos
paketille on määritetty "Pre-Depends"-riippuvuus jostain toisesta
paketista, tämä toinen paketti puretaan ja sen asetukset määritetään ennen kuin
siitä riippuva paketti edes puretaan. [2] Tämän riippuvuuden käyttö pyritään minimoimaan.
Paketin tila voi olla "unknown" (tuntematon), "install"
(asenna), "remove" (poista), "purge" (siivoa) tai
"hold" (säilytä). Nämä "liput" kertovat mitä käyttäjä on
halunnut paketille tehdä (joko tehdessä valintoja ohjelman dselect
valintaosiossa tai käyttäen suoraan ohjelmaa dpkg).
Lippujen merkitykset ovat:
unknown - käyttäjä ei ole koskaan kertonut haluaako hän paketin.
install - käyttäjä haluaa, että paketti on asennettu tai päivitetty.
remove - käyttäjä haluaa, että paketti poistetaan, mutta olemassa olevat asetustiedostot säilytetään.
purge - käyttäjä haluaa, että paketti poistetaan kokonaan, mukaan lukien sen asetustiedostot.
hold - käyttäjä haluaa, että paketin tilaa tai versiota ei muuteta mitenkään.
Pakettien päivittämisen estämiseen on kaksi tapaa ohjelmassa dpkg,
ja Woodystä alkaen ohjelmassa APT.
Ohjelmassa dpkg, tallenna ensin lista valituista paketeista:
dpkg --get-selections \* > valinnat.txt
Sen jälkeen muuta tuloksena olevassa tiedostossa
valinnat.txt säilytettävän paketin, esimerkiksi
libc6, rivi muodosta:
libc6 install
muotoon:
libc6 hold
Tallenna tiedosto ja lataa se dpkg:n tietokantaan komennolla:
dpkg --set-selections < valinnat.txt
Jos tiedät säilytettävän paketin nimen, voit ajaa suoraan komennon:
echo libc6 hold | dpkg --set-selections
Tämä menetelmä säilyttää paketit kunkin paketin asennusvaiheessa.
Saman voin tehdä ohjelmassa dselect. Etsi valintaosiossa
([S]elect) paketti, jonka nykyisen tilan haluat säilyttää ja paina näppäintä
`=' (tai `H'). Muutokset tulevat voimaan heti, kun poistut valintaikkunasta.
Woody:ssä ja sitä uudemmissa jakeluissa oleva APT-järjestelmä tarjoaa uuden
vaihtoehtoisen mekanismin pakettien säilyttämiseen päivityksen aikana käyttäen
Pin-Priority-järjestelmää. Katso ohjesivua
apt_preferences(5) ja dokumenttia http://www.debian.org/doc/manuals/apt-howto/
tai pakettia apt-howto.
Lähdekoodipaketteja levitetään hakemistossa source, josta voit
joko ladata ne manuaalisesti tai käyttää komentoa
apt-get source foo
niiden hakemiseen. (Katso ohjesivulta apt-get(8) kuinka tehdä
tämä APT:lla.)
Kääntääksesi paketin foo tarvitset kaikki paketit
foo_*.dsc, foo_*.tar.gz ja
foo_*.diff.gz. (Suoraan Debianille tehdyille
paketeille ei ole tiedostoa .diff.gz.)
Kun sinulla on ne kaikki, jos paketti dpkg-dev on asennettuna,
komento
$ dpkg-source -x foo_versio-muutosnumero.dsc
purkaa paketin hakemistoon foo-versio.
Anna seuraavat komennot paketoidaksesi binääripaketin:
$ cd foo-versio
$ su -c "apt-get update ; apt-get install fakeroot"
$ dpkg-buildpackage -rfakeroot -us -uc
Sitten:
# su -c "dpkg -i ../foo_versio-muut_ark.deb"
asentaaksesi rakentamasi paketin. Katso Paketin sovittaminen stable-järjestelmään, Kohta 6.4.10.
Tarkat ohjeet uusien pakettien tekemisestä löytyvät dokumentista New
Maintainers' Guide, jonka saat paketista maint-guide tai
sivulta http://www.debian.org/doc/manuals/maint-guide/.
Yksi Debianin tavoitteista on tarjota sujuva, turvallinen ja luotettava
päivitysprosessi. Pakettienhallintajärjestelmä varoittaa ylläpitäjää tärkeistä
muutoksista ja pyytää joskus ylläpitäjää tekemään päätöksiä. Kannattaa myös
lukea julkistusmuistio, joka toimitetaan kaikilla Debian-CD:illä ja on
luettavissa verkossa sivulla http://www.debian.org/releases/stable/releasenotes
tai http://www.debian.org/releases/testing/releasenotes.
Käytännönläheinen opas päivittämiseen löytyy kappaleesta Debianin pakettienhallinta, Luku 6. Tässä kappaleessa ainoastaan hahmotellaan prosessi, alkaen paketointityökaluista.
dpkg
Tämä on pääasiallinen ohjelma pakettitiedostojen käsittelyyn. Ohjesivu
dpkg(8) tarjoaa ohjelman täyden kuvauksen.
dpkg mukana tulee muutamia alkeellisia lisäohjelmia.
dpkg-deb: .deb-tiedostojen käsittelyyn
dpkg-deb(1)
dpkg-ftp: Vanhempi pakettitiedostojen hakukomento
dpkg-ftp(1)
dpkg-mountable: Vanhempi pakettitiedostojen hakukomento
dpkg-mountable(1)
dpkg-split: Jakaa suuren paketin pienempiin osiin.
dpkg-split(1)
APT-järjestelmä on korvannut ohjelmat dpkg-ftp ja
dpkg-mountable.
APT (the Advanced Packaging Tool eli kehittynyt paketointityökalu) on
kehittynyt rajapinta Debianin pakettienhallintajärjestelmään. Se sisältää
useampia ohjelmia, joiden nimet tyypillisesti alkavat "apt-".
apt-get, apt-cache ja apt-cdrom ovat
komentorivityökaluja pakettien hallintaan. Ne toimivat myös taustaohjelmina
toisille työkaluille kuten dselect ja aptitude.
Nykyään aptitude on suositeltu työkalu järjestelmäylläpitoon.
Saadaksesi lisätietoa asenna paketit apt ja aptitude
ja lue ohjesivut: aptitude(8), apt-get(8),
apt-cache(8), apt-cdrom(8), apt.conf(5),
sources.list(5) ja apt_preferences(5).
Toinen tietolähde on APT HOWTO. Sen
saa asennettua paketissa apt-howto hakemistoon
/usr/share/doc/Debian/apt-howto/.
apt-get upgrade ja apt-get dist-upgrade hakevat
ainoastaan paketit, joiden riippuvuussuhde on "Depends:" ja jättävät
huomioitta riippuvuussuhteet "Recommends:" ja "Suggests:".
Välttääksesi tämän käytä ohjelmaa dselect.
dselect
Tämä ohjelma on valikkopohjainen käyttöliittymä Debianin
pakettienhallintajärjestelmään. Se on erityisen hyödyllinen asennettaessa
järjestelmää ensimmäistä kertaa ja tehtäessä suuria päivityksiä. Katso
kappaletta dselect, Kohta
6.2.4.
Saadaksesi lisätietoa lue dselect
Documentation for Beginners.
Debian-järjestelmän tiedostojärjestelmä tukee tiedostojen korvaamista toisilla vaikka ne olisivat käytössä. Kun paketti päivitetään, kaikki pakettiin liittyvät taustaprosessit käynnistetään uudelleen, jos ne on asetettu ajettavaksi nykyisellä järjestelmän ajotasolla. Debian ei vaadi siirtymistä yksikäyttäjä-tilaan päivitystä varten.
Jos olet manuaalisesti ladannut pakettitiedostoja levyllesi (mikä ei ole
välttämätöntä, katso ylläolevaa ohjelmien dpkg-ftp ja APT
kuvausta), voit asennettuasi paketit poistaa lataamasi
.deb-tiedostot järjestelmästäsi.
Jos käytät ohjelmaa APT, nämä tiedostot tallennetaan hakemistoon
/var/cache/apt/archives. Voit poistaa ne asennuksen jälkeen
(komennolla apt-get clean) tai kopioida ne toisen tietokoneen
/var/cache/apt/archives-hakemistoon välttyäksesi lataamasta niitä
uudelleen seuraavissa asennuksissa.
dpkg pitää kirjaa paketeista, jotka on purettu, joille on
määritetty asetukset ja jotka on poistettu tai siivottu, mutta ei (nykyään)
pidä kirjaa näiden toimien lopputuloksista.
Helpoin tapa kiertää tämä rajoitus on ajaa ohjelmat dpkg,
dselect, apt-get, jne. ohjelman
script(1) sisältä.
init-ohjelma
Kuten kaikki Unixit, Debian käynnistetään suorittamalla ohjelma
init. init-ohjelman asetustiedosto
(/etc/inittab) määrää, että ensimmäisenä suoritetaan skripti
/etc/init.d/rcS.
Seuraavat tapahtumat riippuvat siitä kumpi paketeista sysv-rc ja
file-rc on asennettuna. (Paketti file-rc sisältää
oman /etc/init.d/rcS-skriptinsä ja käyttää tiedostoa
rc-hakemistoissa olevien symbolisten linkkien sijaan kontrolloidessaan mitkä
ohjelmat käynnistetään milläkin ajotasolla.)
Paketin sysv-rc /etc/init.d/rcS-tiedosto ajaa kaikki
hakemiston /etc/rcS.d/ skriptit alustaakseen järjestelmän.
Tällöin mm. liitetään ja tarkistetaan tiedostojärjestelmiä, ladataan
moduleita, alustetaan tietoliikenneyhteydet, asetetaan kellonaika ja niin
edelleen. Tämän jälkeen, yhteensopivuussyistä, se ajaa myös kaikki hakemiston
/etc/rc.boot/ skriptit, joiden nimessä ei ole pistettä.
Jälkimmäinen hakemisto on varattu järjestelmän ylläpitäjän käyttöön, mutta sen
käyttöä ei suositella. Lisätietoa saat Debian Policy Manualin kappaleista System initialization, Kohta 9.1 ja
System run
levels and init.d scripts.
Debian ei käytä BSD-tyylistä rc.local-hakemistoa.
Käynnistysprosessin jälkeen init käynnistää kaikki
oletusajotasolla ajettavaksi määritellyt palvelut. Oletusajotaso määritetään
tiedoston /etc/inittab rivillä id. Debianin
oletuksissa id=2.
Debianissa käytetään seuraavia ajotasoja:
1 (yksikäyttäjä-tila),
2-5 (monikäyttäjä-tilat), and
0 (sammuttaa järjestelmän),
6 (käynnistää järjestelmän uudelleen).
Myös ajotasoja 7, 8 ja 9 voidaan käyttää, mutta niiden rc-hakemistoihin ei automaattisesti kopioida skriptejä, kun paketteja asennetaan.
Ajotasoja vaihdetaan ohjelmalla telinit.
Vaihdettaessa jollekin ajotasolle, kaikki skriptit hakemistossa
/etc/rcajotaso.d/ suoritetaan. Skriptin nimen
ensimmäinen kirjain kertoo tavan, jolla skripti ajetaan.
Kirjaimella K alkaville skripteille annetaan komentoriviargumentti
stop (pysäytä) ja kirjaimella S alkaville skripteille
argumentti start (käynnistä). Skriptit ajetaan
aakkosjärjestyksessä. Tästä johtuen pysäytysskriptit ajetaan ennen
käynnistysskriptejä ja kirjaimien K ja S perässä
olevat kaksi numeroa määräävät ajojärjestyksen.
Hakemistossa /etc/rcajotaso.d olevat skriptit ovat
oikeasti vain symbolisia linkkejä hakemiston /etc/init.d/
skripteihin. Nämä skriptit hyväksyvät myös argumentit "restart"
(käynnistä uudelleen) ja "force-reload" (pakota uudelleenlataus).
Näitä argumentteja voidaan käyttää järjestelmän käynnistyksen jälkeen, jos
taustaohjelma tarvitsee käynnistää uudelleen tai pakottaa lukemaan
asetustiedostonsa uudelleen.
Esimerkiksi:
# /etc/init.d/exim4 force-reload
Ajotasojen muokkaaminen on vaativa järjestelmän ylläpitäjän tehtävä. Seuraavat ohjeet pätevät suurimmalle osalle palveluita.
Käynnistääksesi palvelun palvelu ajotasolla R, luo
symbolinen linkki
/etc/rcR.d/Sxypalvelu, joka
osoittaa tiedostoon ../init.d/palvelu.
Järjestysnumeron xy tulisi olla sama kuin palvelulle pakettia
asennettaessa annettu numero.
Pysäyttääksesi palvelun, nimeä symbolinen linkki siten, että sen nimi alkaa kirjaimella K S:n sijaan ja sen järjestysnumero on 100 miinus xy.
Näiden muutosten tekeminen on helpointa ajotasoeditorilla kuten
sysv-rc-conf tai ksysv.
On mahdollista poistaa palvelun symbolinen S-linkki
uudelleennimeämisen sijaan. Tällöin palvelua ei pysäytetä vaan se jää
sysv-rc init-järjestelmän mielestä "kelluvaan" tilaan.
Kun ajotasoa vaihdetaan, kyseistä palvelua ei käynnistetä eikä pysäytetä vaan
se jätetään siihen tilaan, jossa se oli. Huomaa kuitenkin, että riippumatta
palvelun tilasta kelluvassa tilassa oleva palvelu käynnistetään, jos sen
asentama paketti päivitetään. Tämä on tunnettu nykyisen Debian-järjestelmän
puute. Huomaa myös, että ajotasojen 0 ja 6 K-linkit tulisi
säilyttää. Jos poistat kaikki palveluun liittyvät symboliset linkit, niin
palvelun paketin päivittäminen palauttaa linkit oletustasoille.
Hakemiston /etc/rcS.d/ symbolisia linkkejä ei
suositella muutettavaksi mitenkään.
Debian tarjoaa järjestelmän ylläpitäjälle useita tapoja toteuttaa toiveitaan rikkomatta järjestelmää.
dpkg-divert, katso dpkg-divert -komento,
Kohta 6.5.1.
equivs, katso equivs-paketti, Kohta
6.5.2.
update-alternative, katso Vaihtoehtoiset komennot, Kohta
6.5.3.
make-kpkg voi käyttää monia alkulataimia. Katso
make-kpkg(1) and Kernel recompile, Kohta 7.1.
Kaikki hakemistopuussa /usr/local/ olevat tiedostot kuuluvat
järjestelmän ylläpitäjälle eikä Debian koske niihin. Useimmat hakemiston
/etc/ alla olevat tiedostot ovat asetustiedostoja,
eikä Debian muokkaa niitä päivityksen yhteydessä ellei ylläpitäjä nimenomaan
tätä pyydä.
Debian-järjestelmä tukee useiden eri kielien merkki- ja kirjoitusjärjestelmiä sekä komentorivillä että X:ssä. Useita dokumentteja, ohjesivuja ja järjestelmäviestejä on käännetty yhä useammalle kielelle. Asennuksen aikana Debian pyytää käyttäjää valitsemaan asennuskielen (ja joskus myös kielen variantin).
Jos käyttämäsi järjestelmä ei tue kaikki kielen ominaisuuksia, joita tarvitset, tai jos haluat vaihtaa kieltä tai asentaa uuden kieltäsi tukevan näppäimistön, katso kappaletta Localization (l10n), Kohta 9.7.
Katso The Linux kernel under Debian, Luku 7.
Debian menettelee seuraavasti otsaketietojen kanssa.
Debianin C-kirjastot on käännetty käyttäen uusimman stable-jakelun ytimen otsaketietoja.
Esimerkiksi Debian-1.2 -julkaisu käytti otsaketietoja, joiden versionumero oli
5.4.13. Tämä käytäntö poikkeaa kaikista Linux FTP-sivustoilla levitetyistä
lähdekoodipaketeista, jotka käyttävät vielä uudempia versioita otsaketiedoista.
Ytimen lähdekoodin mukana levitetyt ytimen otsaketiedot löytyvät hakemistosta
/usr/include/linux/include/.
Jos on tarpeen kääntää ohjelma uudempien ytimen otsaketietojen kanssa kuin mitä
paketti libc6-dev tarjoaa, on käännöskomentoon lisättävä valitsin
-I/usr/src/linux/include/. Tämä on ollut tarpeen esimerkiksi
paketoitaessa automaattista liittäjäpalvelua (automounter daemon,
amd). Kun uusissa ytimissä muutettiin NFS:n sisäistä käsittelyä,
ohjelma amd tarvitsisi tätä tietoa. Tämä vaati uusimpien ytimen
otsikkotietojen käyttöä.
Käyttäjien, jotka haluavat (tai joiden täytyy) kääntää itse muokattu ydin,
suositellaan lataamaan paketti kernel-package. Paketti sisältää
skriptejä ydinpaketin tekemiseen ja mahdollistaa Debianin ytimen binäärikuvan
sisältävän paketin rakentamisen pelkästään ajamalla komennon
# make-kpkg kernel_image
ytimen lähdekoodin sisältävän hakemiston juuressa. Ohjeita saat ajamalla komennon
# make-kpkg --help
ja ohjesivuilta make-kpkg(1) ja The
Linux kernel under Debian, Luku 7.
Käyttäjien tarvitsee erikseen ladata viimeisimmän (tai haluamansa) ytimen
lähdekoodi joltain Linux-arkistosivulta, ellei paketti
kernel-source-versio ole saatavilla (missä versio on
ytimen versio). Debianin initrd latausskripti vaatii erityisen
ytimen muutostiedoston nimeltä initrd. Katso http://bugs.debian.org/149236.
Yksityiskohtaiset ohjeet paketin kernel-package käytöstä löytyvät
tiedostosta /usr/share/doc/kernel-package/README.gz.
Debianin paketti modconf tarjoaa komentoriviskriptin,
(/usr/sbin/modconf) jonka avulla voidaan muokata modulien
asetuksia. Skripti tuottaa valikkopohjaisen käyttöliittymän järjestelmän
ladattavien laiteajurien valitsemiseen. Valintojen pohjalta ohjelma muokkaa
tiedostoja /etc/modules.conf (joka listaa aliakset ja muut
argumentit, joita käytetään modulien yhteydessä), /etc/modules
(joka listaa käynnistyksen yhteydessä ladattavat modulit) ja hakemiston
/etc/modutils/ tiedostoja.
(Uusien) muokattujen kernelien rakentamista helpottavien
Configure.help-tiedostojen tapaan, paketti modconf
asentaa ohjetiedostoja (hakemistoon /usr/share/modconf/), jotka
sisältävät yksityiskohtaista tiedota kunkin modulin sopivista argumenteista.
kernel-image-NNN.prerm-skripti tarkistaa yritätkö
poistaa samaa ydintä, jota juuri ajat. Niinpä voit turvallisesti poistaa
tarpeettomat ydinpaketit komennolla:
# dpkg --purge --force-remove-essential kernel-image-NNN
(Korvaa NNN ytimen versio- ja muutosnumeroilla.)
[ edellinen ] [ Sisällys ] [ 1 ] [ 2 ] [ 3 ] [ 4 ] [ 5 ] [ 6 ] [ 7 ] [ 8 ] [ 9 ] [ 10 ] [ 11 ] [ 12 ] [ 13 ] [ 14 ] [ 15 ] [ A ] [ seuraava ]
Debian-referenssi
CVS, to 18.1.2007, 11:54:20 UTCosamu#at#debian.orgedu#at#iki.fi